PA

En ole eläessään ollut näin pa. Siirsin juuri toiselta tililtäni 0,68 eur toiselle tililleni, joka oli miiinuksella saman verran. Yhteensä minulle jäi varoja nostettavaksi 0,01 eur. Odotan perjantaita, jolloin tilille pitäisi rapsahtaa lomakorvauksia yliopistolta. Ottaen huomioon, että kyseessä on valtion lafka en voine odottaa mitään massiivista rahavirtaa...Hyvä sekin, että korvaukset ylipäänsä maksetaan.

Ihmisen tulisi olla iloinen pienistä asioista. Kuten siitä, että jo toista viikkoa jatkunut rahattomuus ei ole silti estänyt minua tekemästä asioita. Lisäksi kesävatsani on saanut hyvin kyytiä niukalla ruokavaliolla, jonka olen osaksi hankkinut suoraan pellolta (kyllä, kävin yksi päivä kitkemässä rikkaruohoja L:n ja sen siskon palstalta ja poimin palkkioksi mukaani hieman syötävää). Ruoan hankkiminen tuolla tavoin tuotti kummaa alkukantaista tyydytystä.

Festivaali edistyy tuskaisan tahmaisesti. Mutta tänä vuonna en murehdi edellisten vuosien tapaan. Onhan tässä vielä aikaa...Ja mitä parasta, saamme luultavasti taas kerran huippuleffoja näytettäväksi.

Katsoin muutama ilta sitten Tunnit (The Hours) uudestaan. Se on käsittämättömän vaikuttava elokuva. Purshkadin vuolaisiin kyyneliin monessa kohtaa (oma elämäni harvoin saa itkemään tuolla tavoin). Kun voisi joskus luoda jotakin sen kaltaista, voisi olla onnellinen nainen. Lainasin kirjastosta muutaman opuksen koskien käsikirjoittamista. se on minulle täysin tuntematon maa, muutoin kuin katsojan näkökulmasta. Tiedän mitä haluan nähdä, mutta kuinka kirjoitetaan paperille? Lainasin Woolfin Mrs. Dallowayn. Mielenkiintoista kuinka Cunninghamin kirjoitus linkittyy niin moneen asiaan siinä. Mrs. Dallowayn työnimi oli muuten The Hours.

Menen tänään Turun kesäteatteriin katsomaan Veljeni Leijonamieltä. Yksi ainoa toive on: että ei sataisi. Huomenna lähden Lietoon katsomaan "kummipoikaani" ja vanhaa taloa. Innolla odotan miten kumpainenkin on muuttunut. Sitten edessä on viimeinen viikonloppu vailla työ iettä.

Haluaisin päästä Stokikseen ja nähdä C:n . Jutella kaikessa rauhassa elämästä, taiteesta, ihmisistä. Mutta se taitaa olla liian suuri toive. Ei ole rahaa ja C vaikuttaa siltä, että hänellä on kosolti töitä.

Suhteeni pohdiskelu L:ään on saanut uusia käänteitä. Hän on onnistunut saamaan minut tuntemaan itseni haavoittuvaiseksi. Kierimään yksin sängyssäni ja miettimään levottomia, mustasukkaisiakin asioita. Joka tapauksessa, en tiedä pidänkö siitä tunteesta, että olen kiinnittynyt johonkunhun. Pohdiskelut tuottivat hyvääkin tulosta: sain kirjoitettua pitkästä aikaa jotain uutta ja myös käytyä läpi vanhoja tekstejä. Harmittaa, että juuri kun olen pääsemässä sellaiseen mielentilaan, jossa olisi tilaa ja tahtoa kirjoittaa, alkavat työt.

Mutta kuten eräs tunnettu sarjakuvapiirtäjä minulle kerran yksissä bileissä sanoi, että ei pidä odottaa, että tulisi aika tehdä jotain luovaa vaan se aika pitää ottaa itse. Josku- ja sitkupuhe on ikävintä kaikista.

Nyt salille ja sitten tenttiinlukua Vaakiksella.

**
Luvun alla: Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Kuulolla: YleX, jonka löysin taas pitkästä aikaa

Loman loppu häämöttää

Pakotan itseni jo tottumaan aikaisiin heräämisiin. Se on tuskallista. Työt alkavat taas ensi viikolla. Aih ja voih.

En ole aikoihin herännyt klo 8. Se tuntuu tällä hetkellä fyysisesti enemmän klo 5:ltä. Toisaalta, katsoimme eilen L:n kanssa In America leffaa reilusti yli puolen yön (ihan keskihyvä leffa, muutama ylilyönti. Ihanat lapsinäyttelijät).

L oli lauantaina häissä, joihin minunkin alun perin piti mennä. Jänistin tilaisuudesta, ei vain tuntunut siltä, että halusin olla jossakin noin tärkeässä tilanteessa pariskuntana. Kun en tällä hetkellä oikein tiedä haluanko olla pariskunta (vaikka käytännössä kai sitä jo olen). Olenkin jänistäjä. Niin kauan kun en määrittele jotakin, minun ei tarvitse sitoutua määritelmän mukaiseen käytökseen ja vastuuseen. Voi aina vain sanoa "eihän me seurustella". Mitä tämä tällainenkin on, ei mitään järkeä. Ehkä vielä enemmän kyse on kuitenkin siitä, että näin vältän pettymyksen ja epäonnistumisen tunteet. En voi epäonnistua kumppanina, tulla jätetyksi niin kauan kuin en seurustele. Olen onnistunut vakuuttamaan itseni tämän ajattelutavan vapauttavasta vaikutuksesta. Mutta itsepetostahan tämä on. Tuleepahan sitäkin taas kokeiltua.

Kokeilin äsken ladata kuvaa blogiini. En onnistunut. Aivot eivät ole muutenkaan oikein toiminnassa. Päätin, että eilen sai olla vika lorvailupäivä ja tänään on pakko alkaa harjoitella järjestäytynyttä työskentelyä syksyä varten. Olen nyt saanut sen pitkän ja aurinkoisen löhölomani, josta vuosia haaveilin. Nyt pitäisi sitten näyttää, että minusta on toiseenkin ääripäähän. Opiskelemaan tomerasti tämä syksy, jotta voin keväällä keskittyä mahdollisesti graduuni, jonka aiheen kanssa olen täysin tuuliajolla. Täytynee mennä proffan juttusille heti kun vain ilmaantuvat mäelle.

Äiti on tulossa viikonlopuksi Turkuun. Tuo Hilkan mukanaan (johon kerkesi jo kiintyä suunnattomasti, ja hetken jo mietinkin olisiko kissani parempi äitini jakamattoman huomion kohteena). Luulen, että esittelen L:n hänelle. Jos minä ensin, niin ehkä L sitten uskaltautuu perässä? Tämä tosin olisi juuri sitä suhteen vakiinnuttamista mistä en mukanas ole varma. L:n sisko ainakin vetosi, että jos minut esitellään vanhemmille, se tarkoittaa, että seurustelemme.

Niin miksi ei? Miksi ei seurustelisi. Jos se sitten ei kestä niin mitä sitten?

Sain muuten viimein suoritettua (kahden vuoden piinallisella etanoimisella) luovan kirjoittamisen perusopinnot loppuun. Jee. Toisaalta tuntuu siltä, että valmistuminen alkaa olla reaalisesti yhä lähempänä. Toisaalta taas tulee sellainen olo, että haluaisin aloittaa vaikka kuinka monta uutta sivuainetta. Ihan hyvä vaan, että tätä kirmailua tullaan rajoittamaan valtion taholta.

Nyt koitan katsoa mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen ensi viikkoa.

**
Luvun alla: Harry Potter ja Liekehtivä pikari (niin ja tietty ne tenttikirjat...)
Kuulolla: ei ole.

PRRkele

Yliopiston määräaikaisten työsuhteiden ihanuuksia, osa 1.

Osa-aikainen pätkätyöni loppui kesäkuussa. Tietämättäni minut on ATK-keskuksessa siirretty johonkin yliopiston työntekijöiden ATK-kategoriaan (vaikka samaan aikaan olen myös yliopiston opiskelija). Työsuhteeni loputtua ATK-keskus yksinkertaisesti oletti, ettei minulla ole enää mitään tekoa kys. lafkassa ja terminioi käyttäjätunnukseni. En siis pääse sähköpostilleni. Pelkään jo valmiiksi, että ovatkohan he myös deletoineet kaikki tiedostoni kovalevyltä...

Huvittavinta hommassa lienee se, että työsuhteeni jatkuu taas elokuussa...Kuukauden katkon takia siis olen nyt sähköpostipannassa. Minusta tuntuu, että olen joutunut instituution ja järjestelmävalvojien mielivallan kohteeksi. Kai minulle nyt sentään voisi ilmoittaa, että minut on siirretty johonkin eri käyttäjäkategoriaan tai vaikkas vaan vihjata, että by the way, aiomme lakkauttaa sähköpostisi...

Noh. Nyt voin vain odottaa kuumeisesti, että tunnukseni on jälleen aktivoitu ja pääsen lukemaan postejani. Etenkin kun tiedän, että siellä odottaa maili C:ltä. PRRkele! C on ollut Göteborgissa kuvaamassa (mitäköhän?). Minä taas reissullani ympäri Suomen. Jostain syystä tällä hetkellä tuntuu aika vieraalta ajatukselta nähdä häntä. En minä enää muista mikä hänessä oli niin erikoista siellä Oslossa. Ja L:stä on alkanut tulla minulle yhä tärkeämpi ihminen. Pelottavankin tärkeä.

Olimme L:n kanssa Lappeenrannan seutuvilla mökkeilemässä viisi päivää. Paljon puhetta, erilaisia seurapelejä, kohtuullisesti juomaa ja kuuntelussa Etelä-Karjalan radio, joka punastutti meidät useaan otteeseen pikkutuhmalla otteellaan. Mahtavat ilmat ja yksi parhaista saunoista, missä olen koskaan ollut. Rusketukseni alkaa olla jo ennätyksellistä tasoa. Kuten myös vatsanympärykseni, joka näkyvästi tiedottaa lomailun haittapuolista. Jahka pääsen takaisin Turkuun (olen taas liikenteessä, tällä kertaa Hesassa) alkaa kyllä todellinen kuntokuuri ja olutlakko.

Pääsen tänään M&M:n kyydissä Turkuun. Tulevat ihastelemaan kesäkaupunkia pariksi päiväksi (toivottavasti ei nyt sada koko aikaa..). Toin Hilkan eilen äidilleni hoitoon ja voin siis nauttia loppulomastani vapain mielin.

Olen lukenut Nuutisen perheen kesämatkapäiväkirjan Silmänkääntövankilasta. Mahtavia kuvia, mahtava meininki. Hitsi mitä tyyppejä, juuri nyt haluaisin halata heitä kaikkia. Nuutiset ovat tämän kesän jälkeen elävä legenda, kadotettu menneisyys ja muistojen tuoksu. Nuutiset ovat tarina, jollainen me kaikki haluaisimme hetken olla.

Tänään siis takaisin Turkuun ja illalla ehkä Vaakikselle Jazzia kuuntelemaan jos M&M intoutuvat.

Tahtoisin tehdä listan kesän pikkutuhmista biiseistä, joita tuntuu soivan joka radiossa.

LISÄYS: Olin siis eilen V:n ja P:n grillibileissä Suokissa. Sää oli mitä suosiollisin ja ruoka ja juoma maittavaa. Tunnelma kansainvälinen: yksi japanilainen, yksi puolijapanilainen ja yksi britti. Puhuimme Potter-kirjojen maailmasta (britti oli metsästänyt uutta kirjaa lentokentältä matkallaan Suomeen) ja havaitsimme myös, että juhlien osanottajista 4 oli ollut sattumalta Lontoossa juuri pommiiskujen aikaan. Maailma on pieni ja hyvä tuuri todellinen onni.

***

Luvun alla: Feministejä - aikamme ajattelijoita (tenttikirja..)
Kuulolla: kirjastohuoneen koneiden naputus.

Kesä-matkalla

Olen yhä matkalla Oslon jälkeen (joka oli by the way aivan mahtava reissu ja siitä siis ehkä jonkinlainen raportti myöhemmin..?).

Oslosta Turkuun 26.6.

Turussa viikon, josta kaksi päivää töissä.

Turusta Hesaan sunnuntai-iltana Amalian vahdiksi. Kaksi hiljaista ja viileää kesäiltaa Tapanilan taivaassa. Puutarhan kastelua. Seikkailua netissä ja oman elämän pohtimista. Olen saanut sähköpostia C:ltä Ruotsista. En tiedä mitä ajatella siitä tai ihmissuhdeasioideni yleisestä kehityssuunnasta.

Raahaan rinkan kahdeksi vuorokaudeksi seuraavaan lähiöön äitini luo. Saunomme, emme juurikaan puhu. Tähän on elämässä tultu. Niin tärkeä ihminen kuin hän onkin, en osaa olla yhteydessä häneen. Enkä keksi miten kummassa asian voisi muuttaa.

Käyn uimassa lapsuuteni rannalla, Pikkukoskella. Olen juuri kuivattelemassa itseäni kun alkaa rankkasade. Ja raekuuro. Värjöttelen lasten liukumäen alla uimapukusillani. Yllättävät tilanteet tuntuvat yhdistävän ihmisiä.

Lähden 7.7. Tampereelle, jossa tapaan Mr M:n. Testaamme teatterin esitystekniikkaa ja stressaamme monesta asiasta (mm. esittämiemme elokuvien tasosta). Tuleeko tänne ketään, kiinnostaako ketään? Mutta ihmisiä tulee. Ei tarpeeksi, mutta tulee kuitenkin. Näytämme elokuvia. Majoitumme Mr M:n tutun luo. Hänen äitinsä asunnossa on lukuisia huoneita.
8.7. homma on ohi. Tapaan Billin Tukholmasta. Miten joku voikaan olla tuossa iässä yhä noin innokas, energinen ja uskoa siihen, että asioihin voi aktivismin kautta vaikuttaa? Tunsin itseni hetkeksi hyvin kyyniseksi. Mutta Billin energia ja kokemukset ovat innostavia.

Menen illalla Klubille naistenbileisiin. Paikka on tupaten täynnä naisia. Saan kimppuuni ihailijan ja koska olen juonut tunnissa vartin viinaa en jaksa välittää. Olen vaan. Jossain vaiheessa hukkaan ihailijan, mutta ei se mitään. Oli ja meni. Hyvä suutelija. Juttelen miljoonan ihmisen kanssa ja sitten törmään ihmiseen, jonka olen tavannut viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Olin silloin varhaisteini ja salaa ihastunut häneen. Vaikka en ymmärtänytkään kuinka se voisi olla mahdollista sillä olimmehan molemmat tyttöjä. Ja nyt hän on siinä ja ollut sittenkin kokoajan samaa kastia kuin minäkin. Kun sitä nuorena tietäisi enemmän ja olisi rohkeampi.

Hoipun majapaikalle klo 4. Nukun muutaman tunnin ja 10.15. matkaan Jyväskylän kautta Ristiinaan, jossa ystäväni A ja T juhlivat naimasopimustaan. Osa vieraista ei ole tiennyt juhlan syytä, sillä kaikki on vain kutsuttu "kesäjuhliin".

Kesäjuhlat ovat hyvin suku- ja parisuhdeorientoitunut tapahtuma. Olen yksin. Ja se tuntuu juuri siltä. Viime kesänä oli täällä U:n kanssa. Nyt mietin, että kuinka tärkeää tai haluttavaa on olla tällä tavalla osa yhteisöä. Juhlissa on jopa yksi naispari, joista toinen harrastaa motocrossia!

Kaikilla on joku. Minä en vain tiedä mitä tai ketä tarvitsisin rinnalleni.

Sitä lähden tänään miettimään Lappeenrantaan mökille.

Haluan tavata C:n ja jutella hänen kanssaan kunnolla siitä mitä Oslossa mahdollisesti välilämme liikahti. Onko se oikeasti sen arvoista?

Minulla olisi kaikki hyvin jos vain haluaisin niin.

**

Luvun alla: Henrik Tikkanen / Tietrilogia
Kuulolla: A:n mankasta jotain hevahtavaa. Nightwish? Ja nyt uutta Zen Cafeta.