PA

En ole eläessään ollut näin pa. Siirsin juuri toiselta tililtäni 0,68 eur toiselle tililleni, joka oli miiinuksella saman verran. Yhteensä minulle jäi varoja nostettavaksi 0,01 eur. Odotan perjantaita, jolloin tilille pitäisi rapsahtaa lomakorvauksia yliopistolta. Ottaen huomioon, että kyseessä on valtion lafka en voine odottaa mitään massiivista rahavirtaa...Hyvä sekin, että korvaukset ylipäänsä maksetaan.

Ihmisen tulisi olla iloinen pienistä asioista. Kuten siitä, että jo toista viikkoa jatkunut rahattomuus ei ole silti estänyt minua tekemästä asioita. Lisäksi kesävatsani on saanut hyvin kyytiä niukalla ruokavaliolla, jonka olen osaksi hankkinut suoraan pellolta (kyllä, kävin yksi päivä kitkemässä rikkaruohoja L:n ja sen siskon palstalta ja poimin palkkioksi mukaani hieman syötävää). Ruoan hankkiminen tuolla tavoin tuotti kummaa alkukantaista tyydytystä.

Festivaali edistyy tuskaisan tahmaisesti. Mutta tänä vuonna en murehdi edellisten vuosien tapaan. Onhan tässä vielä aikaa...Ja mitä parasta, saamme luultavasti taas kerran huippuleffoja näytettäväksi.

Katsoin muutama ilta sitten Tunnit (The Hours) uudestaan. Se on käsittämättömän vaikuttava elokuva. Purshkadin vuolaisiin kyyneliin monessa kohtaa (oma elämäni harvoin saa itkemään tuolla tavoin). Kun voisi joskus luoda jotakin sen kaltaista, voisi olla onnellinen nainen. Lainasin kirjastosta muutaman opuksen koskien käsikirjoittamista. se on minulle täysin tuntematon maa, muutoin kuin katsojan näkökulmasta. Tiedän mitä haluan nähdä, mutta kuinka kirjoitetaan paperille? Lainasin Woolfin Mrs. Dallowayn. Mielenkiintoista kuinka Cunninghamin kirjoitus linkittyy niin moneen asiaan siinä. Mrs. Dallowayn työnimi oli muuten The Hours.

Menen tänään Turun kesäteatteriin katsomaan Veljeni Leijonamieltä. Yksi ainoa toive on: että ei sataisi. Huomenna lähden Lietoon katsomaan "kummipoikaani" ja vanhaa taloa. Innolla odotan miten kumpainenkin on muuttunut. Sitten edessä on viimeinen viikonloppu vailla työ iettä.

Haluaisin päästä Stokikseen ja nähdä C:n . Jutella kaikessa rauhassa elämästä, taiteesta, ihmisistä. Mutta se taitaa olla liian suuri toive. Ei ole rahaa ja C vaikuttaa siltä, että hänellä on kosolti töitä.

Suhteeni pohdiskelu L:ään on saanut uusia käänteitä. Hän on onnistunut saamaan minut tuntemaan itseni haavoittuvaiseksi. Kierimään yksin sängyssäni ja miettimään levottomia, mustasukkaisiakin asioita. Joka tapauksessa, en tiedä pidänkö siitä tunteesta, että olen kiinnittynyt johonkunhun. Pohdiskelut tuottivat hyvääkin tulosta: sain kirjoitettua pitkästä aikaa jotain uutta ja myös käytyä läpi vanhoja tekstejä. Harmittaa, että juuri kun olen pääsemässä sellaiseen mielentilaan, jossa olisi tilaa ja tahtoa kirjoittaa, alkavat työt.

Mutta kuten eräs tunnettu sarjakuvapiirtäjä minulle kerran yksissä bileissä sanoi, että ei pidä odottaa, että tulisi aika tehdä jotain luovaa vaan se aika pitää ottaa itse. Josku- ja sitkupuhe on ikävintä kaikista.

Nyt salille ja sitten tenttiinlukua Vaakiksella.

**
Luvun alla: Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Kuulolla: YleX, jonka löysin taas pitkästä aikaa