Pyörään loikkaamisen houkutus?

No niin. Taas on käymässä niin, että elämässääni tulee liikaa liikkuvia asioita. Kokouksia joissa istua, tapahtumia, joita järjestää. Byrokratiaa, koulutusta. Haaveksin paluusta opiskeluaikojen alkuun. Toisenlaisista päivistä. Ajasta kirjan rauhaisaan lukemiseen.

U kävi Turussa, sai viettää laatuaikaa lapsensa kanssa. Oli mukava nähdä, vaikka ilmassa olikin hieman nostalgisoinnin tuntua. Tärkeät ihmiset ovat kuitenkin tärkeitä, vaikka elämä muuttaisikin suuntaa. Kyllä sitä miettii valintojaan, pettymyksiä ja mihin tässä ollaan menossa. Kaipaan myös saarta ja merta. Ehkä vielä pääsen sinne, siihen tilaan.

Ulkona on tavattoman kaunista. Puut ovat väreissään ja ilmassa on kirpeyttä. Eilen tuli L:n kanssa puoli vuotta täyteen: näkemistä, kokemista. Kaunis ihminen.

Viikonloppuna on tarkoitus mennä Helsinkiin viettämään laatuaikaa äidin kanssa. Vien Hilkan sinne hoitoon, pois lokakuun jaloista, jotka etenevät kuumeista tahtia. Pian on messut, klubit ja seminaarit. Sain muuten ensimmäisen haastattelukeikan. Saa nähdä mitä osaan olla mieltä dekkaristista kun en dekkareita juurikaan lue.

Ehkä elämä on. Kiireisiä hetkiä paperiajatuksesta toiseen ja takaisin. Teen tämän osani, tiedän mihin pystyn. Illalla kävelen joen rantaan ja ajattelen savuntuoksuisia ajatuksia.

**

Luvun alla: njet.
Kuulolla: njet.

Jalat ja pää

Paluu arkeen? Kuukausi suhahti ohitse huomaamatta ja mitään en ole ennättänyt (vaiko jaksanut?) siitä kertoa.

Eilen oli huisi myrsky. Pyöräilin sitä uhmaten ensimmäisiin "oikeisiin" Ultimate-treeneihin seitsemään vuoteen (about ja tuokin kuullostaa jo aika kauhealta). Täytyy todeta, että vuodet olivat kullanneet muistot ja totuus oli karua kerrottavaa. Olen vanha, veteraani. Ultimate on fyysisesti äärettömän rankkaa. Lisäksi rankkaa on henkisesti. Menet paikalle: sinua tuijotetaan pälyilevin ja epäilevin katsein. Sinulle ei puhuta, sinua testataan. Ainoa, millä voit saavuttaa jonkinlaisen hyväksynnän on pelitaitosi. Niin sinut, arvosi, punnitaan. Mutta luulen, että pärjäsin suhteellisen hyvin. Lunastin alkupaikkani.

Katsotaan sitten mihin asti se riittää, mihin minä riitän. odotan kuitenkin innolla huomisia treenejä.

Sillä välin palauttava lenkki, hetki kissan kanssa ja hyvää luettavaa.

Tentissäkin olen käynyt ja hyvin pärjännyt. Gradu sen sijaan ei ole vielä paljastanut minulle muotoaan. No aikaahan on ja elämää. Ja ensi viikolla alkaa seminaari.

ps. Vib on Nykissä. Olen kade.

**

Luettu:
Peter Englund / Kirjoituksia nollapisteestä,
Umayya Abu-Hanna / Nurinkurin
Luvun alla: Marginaalista muutokseen / Toim. Rojola & Ahokas
Kuulolla: tuulen suhina ja sateen ropina.