maanantaina, maaliskuuta 21, 2005

Saariston Hilda

Viikonloppu sujui vahdikkaasti Turunmaan saaristossa. Kävin U:n luona Korppoossa. Kevättalvinen saaristo on juuri nyt parhaimmillaan. Suorastaan kuumaa auringonpaistetta ja kävelyn kestävää jäätä. Käytännössä päivät kuluivatkin retkeillen jäällä ja maastossa. Sunnuntaina olimme paikallisen Ullan kanssa autokierroksella ympäri saarta. Edellisenä iltana olimme nauttineet paikallisten vieraanvaraisuudesta, upeista ilmoista ja "alppimeiningistä" mökin terassilla. Kädessä kylmä olut ja Radio Majakka taustalla. Sain naamani ihan täyteen pisamia. Lauantaina myös saunoimme ja kierimme hangessa. Ihanaa.

Perjantaina alkanut flunssani (taas) ei kuitenkaan toennut kaljalla ja saunalla ja nyt olen taas treenibreikillä :(

Tänä aamuna lähdin klo 6 kävelemään kirkonkylän bussipysäkille. Oli aivan hiljaista ja aurinko vasta nousemassa. Bussin ikkunasta näin hirven, joka seisoskeli paikallisen asukkaan talon pihalla. Oli jotenkin kotoisa olo. Ehkäpä muutan vanhemmiten saaristoon?

Töissä ollut ihan kiirettä. Uusia kirjoja tullut pakettikaupalla ja professori L ulkomaanmatkaltaan. Olen keittänyt teetä ja popsinut pastilleja. Nyt kotiin vaakikseen. Toivottavasti tämä on kevään viimeinen flunssa!

***

Luvun alla: Pekka Tarkka / Pentti Saarikoski II
Walkmanissa: ei mitään, saariston hiljaisuus vaikuttaa yhä.

tiistaina, maaliskuuta 15, 2005

Elokuvia ja kuvia


Tampere tuli sitten taas koettua ja nähtyä. En jaksanut olla paikalla kuin to-la. Torstaina majoittauduin extemporee Helin luo, joka asui aivan keskustassa kivassa kimppakämpässä (muina asukkaina mm. valokuvaaja, joka oli vedostanut aivan mahtavia kuvia Intiasta jne. isoille levyille). Kävin katsomassa Homo Cinema Fennica 1:sen, joka ei ollut tasoltaan kovin häävi. Nostalginen Oletko sinä? raina vuodelta 1969 hauskuutti yleisöä kovasti. Setin parasta antia oli Zaida Bergrothin Hiukset (1998), jota en ollut aiemmin nähnyt. Se oli oli hyvin lupaavan tuntuinen ja mystinen oppilastyö. Vuokko Hovatta ilmaisi hyvin pienin elein paljon, sanoja ei tarvittu. Myös Markku Heikkisen Poikakulta (1996) oli ihan ok muisto Heikkisen ohjaajauran alkuvaiheista. Näytöksen viimeinen, KRASNAJA SPUTNIK PUDDING, taas oli aluksi ihan hauska, mutta muuttui lopulta pitkitetyksi vitsiksi (joka ei suinkaan parantunut pitkittämisestä).

Perjantaina kävin katsomassa kolme näytöstä. ELO:n uusissa oppilastöissä pyrkivät innovatiivisuuteen ja näyttävyyteen, mutta lopputuloksena oli aika tasapaksua matskua. Etenkin Milla Pelkosen 2 oli kuin halpa kopio viime vuonna leffateattereissa pyörineestä The Saw -leffasta. Voihan toki olla, että Milla parka keksi kyseisen idean huoneeseen lukituista ja hulluiksi tulevista ihmisistä ennen kuin oli tietoinen jenkkileffasta. Miika Soinin Harmaa alue oli ihan hyvin tehty. Aiheen syvempi kehittely olisi varmaan vaatinut pidemmän formaatin. Setin paras (ja samalla pelastaja) oli ehdottomasti viimeisenä esitetty Marja Pyykön Tango, jossa Sulevi Peltola ja Kristina Elstilä ovat aivan mahtavia! Pätkässä oli kaikki tarvittava: hyvä aihe, visuaalisesti näyttävä ja toimiva tarina sekä loistavat näyttelijät.

Perjantain paras näytös oli kuitenkin ehdottomasti Simon Ellisin retrospektiivi!!! Nuori jannu, jolla on aivan uskomattoman kekseliäs mieli. Lisäksi tällaisessa uran läpileikkauksessa näki selvästi kuinka oma ääni ja tapa tehdä pysyi, vaikka resurssit lisääntyivät. ELO:n oppilastöitä tuntui vaivaavan ajallemme (ehkä?) tyypillinen ilmiö: on laitteita ja teknistä osaamista tehdä vaikka kuinka hienoa jälkeä, mutta sisällössä ei ole mitään uutta, kekseliästä tai puhuttelevaa.

Perjantai-illan vika näytös oli taskumatin höystämä Homo Cinema Fennica 2, joka oli yleistasoltaan ykköstä huomattavasti parempi. Jaakko Virtasen 1989 ohjaama dokumentti Liitto oli todella mielenkiintoinen ja rento ajankuva homoseksuaalisesta parisuhteesta (ja 80-luvusta. Ne vaatteet!). Aleksi Salmenperän oppilastyö Rajatapaus (1998) oli itselleni uusi, mutta positiivisesti yllättävä kokemus. Lyhäri oli käsittämättömän hyvä monessa mielessä. Mikä mies tuo Aleksi oikein on?

Loppuilta kului YO-talolla tuttujen kanssa bailaten ja paikallista menoa tutkaillen. Ihan jees (milloinkohan olen viimeksi ollut pilkkuun asti ulkona?). Seuraavana päivänä heräsinkin sitten klo 13 ja oli ihan turha enää lähteä metsästämään lippuja saman päivän näytökseen. Siispä kamat kasaan, safkaa kitaan ja kohti Turkua.

Kotona koomailin loppuillan ja sunnuntaina reippailin jälleen avantoon.

***
Luvun alla: Juhapekka Tukiainen / Elämäni kunnossa
Walkmanissa: Kemopetrol / Play For Me




torstaina, maaliskuuta 10, 2005

Urheilijan identiteettiä rakentamassa?

Eilen oli salilla pitkästä aikaa (siis aivan liian pitkän kipeilyjakson jälkeen) todella mahtavat treenit. Matolla
30 min/5km ja sen jälkeen olka&hauis&ojentaja-paketti. Tänään vietin aikaa kurkkimalla treenaamiseen liittyville keskustelusivustoille. Urheilu liikuttaa aika suurta määrää ihmisiä.

Seikkailin myös liitokiekkoliiton sivuilla ja muistelin menneitä. Pitäisikö syksyllä aikeeksi jäänyt Ultimaten uudelleen aloittaminen toteuttaa nyt keväällä? Jos aloittaisi vaikka piipahtamalla yliopiston porukan treeneissä?

Joka tapauksessa olen iloinen, että urheilu on palannut takaisin elämääni. Nyt se voisi olla tavoitteellisempaa kuin koskaan!

Pian lounaalle K:n kanssa (vatsa sanookin jo mur!) ja sitten kohti Tamperetta!

**

Luvun alla: Jonas Gardell / Kummajainen astuu kehiin
Walkmaneissa: mukana kopallinen levyjä mm. CMX

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2005

Ihastumisen iloista ja kiroista

Olo on leikkisän poreileva. Joko kyseessä on kevään ja valon positiivinen vaikutus mieliaani tai sitten syksyn masennus alkaa väistyä. Sillä tavalla, että sitä haluaa jo vilkuilla ympärilleen ja toivoisi pientä säpinää. Ei siten, että haluaisi taas seurustella. Ehei. Olisi vain kiva tuntea se kutkuttava tunne kun on kiinnostunut jostakusta :)
Voisi pyytää häntä ulos leffaan, käveylle, teelle. Tänään huomasin _jopa_ erään opiskelukaverini olevan aikas cool. Ei sillä, ettenkö olisi ajatellut niin joskus aiemminkin, mutta on selvä elpymisen merkki, että edes muistaa ja huomaa ajatella tämän tyyppisiä ajatuksia. Pitää veren liikkeellä!

Koska tällaista mystistä henkilöä, jota pyytää oikesti ulos, ei kuitenkaan ole tällä hetkellä olemassa, olen kehittänyt sijais-ihastuksia. Nuorempana tätä olisi kai kutsuttu teinin kauko/fani-ihastumiseksi...Olen nimittäin fiksoitunut yhteen salilla työskentelevään ohjaajaan. On kiva ajatella, että voi luvallisesti katsoa ja pitää toisesta, saada positiivisia viboja, koska toinen on siellä työnsä puolesta katsottavana.
Ja toimiihan se toisinkin päin: voi ajatella hänen katsovan minua, vaikkei katsokaan. Toistaiseksi ajatusleikki on ollut kivaa, mutta viime aikoina olen alkanut pyöritellä ajatusta siitä, että mitä jos hän olisikin mahdollinen? En tiedä, mutta hauska ajatus, kevätpeli. Toisaalta esimerkiksi eilen tuntui siltä, että pidän tuosta tyypistä "liikaa".
Hän ei ole todellinen, sillä en tiedä hänestä muuta kuin hänen työpersoonansa (ja millaisen mielikuvan toisen persoonasta voi saada kokoon hien ja käskyjen keskellä?!). Mutta tuo työpersoona onkin sitten aika vetovoimainen ;)

Noh. Pitää muistaa leikin rajat. Ei olisi eka kerta kun saattaisin itseni vaikeuksiin tällä tavalla...

Huomenna lähden ehkä Tampereelle elokuvafestareille ja bilettämään. Hyvä homma. Vähän tuuletusta mullekin ja kenties sieltä löytyisi sitä vipinää?

tiistaina, maaliskuuta 08, 2005

Eläköön naiseus!


Puuh. Päivä on mennyt istuessa palavereissa ja juodessa kahvia. Töitäkin on toki tehty. Välillä tuntuu, ettei paperipinojen kasvua voi estää. Mihin tunkea kaikki selvityspyynnöt ja ohjeistukset? Työ on tylsä aihe, ei siitä sen enempää. Päivää ilahdutti työkavereiden yhteinen kahvihetki Naisten päivän kunniaksi. Pomo oli ostanut kakun, joka maistui joidenkin mukaan keväiselle ja raikkaalle, toisille mieleen tuli päärynäsiideri.

Suomessa on hyvä olla nainen. On hyvä kiittää joka päivä, ja erityisesti TÄNÄÄN naistenpäivänä itseään siitä, että naisena ei tarvitse murehtia niin paljon. Esimerkiksi näin: naisen euro on käytännössä yhä 80 snt. Eipä tarvitse miettiä mihin rahansa laittaa kun ei ole mitä hassata! Tai: kun naisille tulee johtajapaikoista kilvoitellessa lasikatto vastaan, pitäisi ajatella miltä stressimäärältä sitä välttyy kun ei tarvitse olla johtaja sen sijaan, että marmatettaisiin epätasa-arvosta :) heh

No niin. Sain Taina Kinnusen bodari-väitöksen luettua. Olipahan siinä sitä. Uskontoa, alakulttuuria ja riittejä. Kovin vähälle jäi seksuaalivähemmistöjen pohdinta tai katsee analysointi. Bodaus ilmiönä ja sukupuolirajoja horjuttavana toimintana kaipaisi enemmänkin (ja syvällisempää) pohdintaa. Ehkä alankin tarkastella sitä? Se tosin vaatisi varmaan pääaineen vaihtamista...

Kuntoilusta puheenollen: olen vastustanut orastavaa jatkoa flunssakierteelleni ja kävin eilen illalla salilla. Siellä oli ihmeen rauhaisaa. Pitänee alkaa käydä treenaamassa epätavallisiin aikoihin? Salifiksoitumisesta tuli mieleeni, että Saunasiiderillä on erillinen treenipäiväkirjasivustonsa...ehkä kuitenkin minulle riittää vielä toistaiseksi tämä. Ellen nyt sitten ryhdy tosissani kasvattamaan pattia.

Kevätaurinko paistaa vielä kirkkaasti. Illalla taas salille Xyclingiin :)

**

Luvun alla: Stephen King / Kirjoittamisesta
Walkmaneissa: Killer / Sure You Know How to Drive This Thing?

maanantaina, maaliskuuta 07, 2005

Äänenavaus

Seikkailtuani parisen päivää netissä erilaisilla blogi-sivustoilla päätin avata oman. En tiedä hölkäsen pöläystäkään näistä asioista. Eikä minulla ole liioin mitään suunnitelmaa siitä, mitä näillä sivuilla aion käsitellä. Elämääni? Asioita, joista olen kiinnostunut? Tai kenties laitan sivuille kuvia kissastani?

Uusi aikakausi, ja maailma sen mukana, on avautumassa :)

Kävin eilen avannossa, pitkästä aikaa. Siitä, ja kevätaurinkoisessa metsässä kävelystä, tuli käsittämättömän hyvä olo.

**

Luvun alla: Taina Kinnunen: Pyhät bodarit
Walkmanissa: Trio Niskalaukauksen "parhaat"