Loman loppu häämöttää

Pakotan itseni jo tottumaan aikaisiin heräämisiin. Se on tuskallista. Työt alkavat taas ensi viikolla. Aih ja voih.

En ole aikoihin herännyt klo 8. Se tuntuu tällä hetkellä fyysisesti enemmän klo 5:ltä. Toisaalta, katsoimme eilen L:n kanssa In America leffaa reilusti yli puolen yön (ihan keskihyvä leffa, muutama ylilyönti. Ihanat lapsinäyttelijät).

L oli lauantaina häissä, joihin minunkin alun perin piti mennä. Jänistin tilaisuudesta, ei vain tuntunut siltä, että halusin olla jossakin noin tärkeässä tilanteessa pariskuntana. Kun en tällä hetkellä oikein tiedä haluanko olla pariskunta (vaikka käytännössä kai sitä jo olen). Olenkin jänistäjä. Niin kauan kun en määrittele jotakin, minun ei tarvitse sitoutua määritelmän mukaiseen käytökseen ja vastuuseen. Voi aina vain sanoa "eihän me seurustella". Mitä tämä tällainenkin on, ei mitään järkeä. Ehkä vielä enemmän kyse on kuitenkin siitä, että näin vältän pettymyksen ja epäonnistumisen tunteet. En voi epäonnistua kumppanina, tulla jätetyksi niin kauan kuin en seurustele. Olen onnistunut vakuuttamaan itseni tämän ajattelutavan vapauttavasta vaikutuksesta. Mutta itsepetostahan tämä on. Tuleepahan sitäkin taas kokeiltua.

Kokeilin äsken ladata kuvaa blogiini. En onnistunut. Aivot eivät ole muutenkaan oikein toiminnassa. Päätin, että eilen sai olla vika lorvailupäivä ja tänään on pakko alkaa harjoitella järjestäytynyttä työskentelyä syksyä varten. Olen nyt saanut sen pitkän ja aurinkoisen löhölomani, josta vuosia haaveilin. Nyt pitäisi sitten näyttää, että minusta on toiseenkin ääripäähän. Opiskelemaan tomerasti tämä syksy, jotta voin keväällä keskittyä mahdollisesti graduuni, jonka aiheen kanssa olen täysin tuuliajolla. Täytynee mennä proffan juttusille heti kun vain ilmaantuvat mäelle.

Äiti on tulossa viikonlopuksi Turkuun. Tuo Hilkan mukanaan (johon kerkesi jo kiintyä suunnattomasti, ja hetken jo mietinkin olisiko kissani parempi äitini jakamattoman huomion kohteena). Luulen, että esittelen L:n hänelle. Jos minä ensin, niin ehkä L sitten uskaltautuu perässä? Tämä tosin olisi juuri sitä suhteen vakiinnuttamista mistä en mukanas ole varma. L:n sisko ainakin vetosi, että jos minut esitellään vanhemmille, se tarkoittaa, että seurustelemme.

Niin miksi ei? Miksi ei seurustelisi. Jos se sitten ei kestä niin mitä sitten?

Sain muuten viimein suoritettua (kahden vuoden piinallisella etanoimisella) luovan kirjoittamisen perusopinnot loppuun. Jee. Toisaalta tuntuu siltä, että valmistuminen alkaa olla reaalisesti yhä lähempänä. Toisaalta taas tulee sellainen olo, että haluaisin aloittaa vaikka kuinka monta uutta sivuainetta. Ihan hyvä vaan, että tätä kirmailua tullaan rajoittamaan valtion taholta.

Nyt koitan katsoa mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen ensi viikkoa.

**
Luvun alla: Harry Potter ja Liekehtivä pikari (niin ja tietty ne tenttikirjat...)
Kuulolla: ei ole.