Haipakkaa

Pihalla, vihreän nurmen keskellä, on kasa keltaisia lehtiä. On ihana syysilma. Olimme viikonloppuna kaveriporukalla aivan ihanassa paikassa, merenrantamökissä. Se tuli totisesti tarpeeseen. Syötiin, saunottiin ja uitiin meressä. Lampaat määkivät vieressä laitumella.

Luin yksi päivä blogiani viime vuodelta näihin aikoihin. Siinä oli melkein parin kuukauden tauko. Oli ilmeisesti pitänyt kiirettä.

Tässä sitä taas ollaan. Eri ihmisen kanssa kuin viime syksynä. Erilaisissa työtehtävissä, erilaisessa elämässä. Olen taas puolentoista kuukauden tapahtumaputkessa. Mutta tämä ei ole lainkaan niin kamalaa kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten, tai edes viime vuonna. Olenko minä muuttunut? Kasvanut? Vai oppinut vain olemaan välittämättä niin paljon joka pikku asiasta?

Eilen huomasin, että sellainen ahdistava stressimörkö nosti pitkästä aikaa päätään. Liikaa eri pisteitä ja asioita joiden välillä piti liikkua yhden päivän aikana. Vaatimuksia satoi liikaa joka puolelta. Huomasin huutavani printterille ja heitteleväni nitomakonetta. Muut ihmiset alkoivat näyttää mielestäni avuttomilta ja aikaansaamattomilta. Se on aina merkki siitä, että nyt menee liian lujaa. On liikaa paineita jos alkaa halveksia ihmisiä ympärillään.

Menin päivän päätteeksi nopeasti salille, saunaan ja sitten teen ja voileipien jälkeen petiin. Menin koska kerrankin tajusin, että stressiin auttaa vain tällaiset perusasiat kuin sauna ja lepo. Yksin oleminen. Eikä se, että lähtee vielä kuudenteenkin paikkaan saman illan aikana. Näkemään ihmisiä ja hajottamaan itseään.

Huomenna menen ekaa kertaa juttelemaan. Kertomaan näistä tuntemuksista jollekulle toiselle, joka ehkä osaa auttaa löytämään ratkaisuja olotiloihini.

Nyt kuitenkin treeneihin ja sitten näkemään tyttöä :)

Hejssan.

Sanoo hän, joka kävi tänään kaikesta pyörityksestä huolimatta (tai ehkä juuri sen imussa) sopimassa lopuista opintosuorituksistaan.

***
Luvun alla: Kreetta Onkeli / Tervetuloa paratiisiin
Kuulolla: Radio Majakka, no totta kai! :)