Kesä-matkalla

Olen yhä matkalla Oslon jälkeen (joka oli by the way aivan mahtava reissu ja siitä siis ehkä jonkinlainen raportti myöhemmin..?).

Oslosta Turkuun 26.6.

Turussa viikon, josta kaksi päivää töissä.

Turusta Hesaan sunnuntai-iltana Amalian vahdiksi. Kaksi hiljaista ja viileää kesäiltaa Tapanilan taivaassa. Puutarhan kastelua. Seikkailua netissä ja oman elämän pohtimista. Olen saanut sähköpostia C:ltä Ruotsista. En tiedä mitä ajatella siitä tai ihmissuhdeasioideni yleisestä kehityssuunnasta.

Raahaan rinkan kahdeksi vuorokaudeksi seuraavaan lähiöön äitini luo. Saunomme, emme juurikaan puhu. Tähän on elämässä tultu. Niin tärkeä ihminen kuin hän onkin, en osaa olla yhteydessä häneen. Enkä keksi miten kummassa asian voisi muuttaa.

Käyn uimassa lapsuuteni rannalla, Pikkukoskella. Olen juuri kuivattelemassa itseäni kun alkaa rankkasade. Ja raekuuro. Värjöttelen lasten liukumäen alla uimapukusillani. Yllättävät tilanteet tuntuvat yhdistävän ihmisiä.

Lähden 7.7. Tampereelle, jossa tapaan Mr M:n. Testaamme teatterin esitystekniikkaa ja stressaamme monesta asiasta (mm. esittämiemme elokuvien tasosta). Tuleeko tänne ketään, kiinnostaako ketään? Mutta ihmisiä tulee. Ei tarpeeksi, mutta tulee kuitenkin. Näytämme elokuvia. Majoitumme Mr M:n tutun luo. Hänen äitinsä asunnossa on lukuisia huoneita.
8.7. homma on ohi. Tapaan Billin Tukholmasta. Miten joku voikaan olla tuossa iässä yhä noin innokas, energinen ja uskoa siihen, että asioihin voi aktivismin kautta vaikuttaa? Tunsin itseni hetkeksi hyvin kyyniseksi. Mutta Billin energia ja kokemukset ovat innostavia.

Menen illalla Klubille naistenbileisiin. Paikka on tupaten täynnä naisia. Saan kimppuuni ihailijan ja koska olen juonut tunnissa vartin viinaa en jaksa välittää. Olen vaan. Jossain vaiheessa hukkaan ihailijan, mutta ei se mitään. Oli ja meni. Hyvä suutelija. Juttelen miljoonan ihmisen kanssa ja sitten törmään ihmiseen, jonka olen tavannut viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Olin silloin varhaisteini ja salaa ihastunut häneen. Vaikka en ymmärtänytkään kuinka se voisi olla mahdollista sillä olimmehan molemmat tyttöjä. Ja nyt hän on siinä ja ollut sittenkin kokoajan samaa kastia kuin minäkin. Kun sitä nuorena tietäisi enemmän ja olisi rohkeampi.

Hoipun majapaikalle klo 4. Nukun muutaman tunnin ja 10.15. matkaan Jyväskylän kautta Ristiinaan, jossa ystäväni A ja T juhlivat naimasopimustaan. Osa vieraista ei ole tiennyt juhlan syytä, sillä kaikki on vain kutsuttu "kesäjuhliin".

Kesäjuhlat ovat hyvin suku- ja parisuhdeorientoitunut tapahtuma. Olen yksin. Ja se tuntuu juuri siltä. Viime kesänä oli täällä U:n kanssa. Nyt mietin, että kuinka tärkeää tai haluttavaa on olla tällä tavalla osa yhteisöä. Juhlissa on jopa yksi naispari, joista toinen harrastaa motocrossia!

Kaikilla on joku. Minä en vain tiedä mitä tai ketä tarvitsisin rinnalleni.

Sitä lähden tänään miettimään Lappeenrantaan mökille.

Haluan tavata C:n ja jutella hänen kanssaan kunnolla siitä mitä Oslossa mahdollisesti välilämme liikahti. Onko se oikeasti sen arvoista?

Minulla olisi kaikki hyvin jos vain haluaisin niin.

**

Luvun alla: Henrik Tikkanen / Tietrilogia
Kuulolla: A:n mankasta jotain hevahtavaa. Nightwish? Ja nyt uutta Zen Cafeta.