Jalat ja pää

Paluu arkeen? Kuukausi suhahti ohitse huomaamatta ja mitään en ole ennättänyt (vaiko jaksanut?) siitä kertoa.

Eilen oli huisi myrsky. Pyöräilin sitä uhmaten ensimmäisiin "oikeisiin" Ultimate-treeneihin seitsemään vuoteen (about ja tuokin kuullostaa jo aika kauhealta). Täytyy todeta, että vuodet olivat kullanneet muistot ja totuus oli karua kerrottavaa. Olen vanha, veteraani. Ultimate on fyysisesti äärettömän rankkaa. Lisäksi rankkaa on henkisesti. Menet paikalle: sinua tuijotetaan pälyilevin ja epäilevin katsein. Sinulle ei puhuta, sinua testataan. Ainoa, millä voit saavuttaa jonkinlaisen hyväksynnän on pelitaitosi. Niin sinut, arvosi, punnitaan. Mutta luulen, että pärjäsin suhteellisen hyvin. Lunastin alkupaikkani.

Katsotaan sitten mihin asti se riittää, mihin minä riitän. odotan kuitenkin innolla huomisia treenejä.

Sillä välin palauttava lenkki, hetki kissan kanssa ja hyvää luettavaa.

Tentissäkin olen käynyt ja hyvin pärjännyt. Gradu sen sijaan ei ole vielä paljastanut minulle muotoaan. No aikaahan on ja elämää. Ja ensi viikolla alkaa seminaari.

ps. Vib on Nykissä. Olen kade.

**

Luettu:
Peter Englund / Kirjoituksia nollapisteestä,
Umayya Abu-Hanna / Nurinkurin
Luvun alla: Marginaalista muutokseen / Toim. Rojola & Ahokas
Kuulolla: tuulen suhina ja sateen ropina.