Tyttöys

Olin eilen pelikavereideni kanssa oluella ja tunnustelemassa alkavan DBTL:n tunnelmaa Aurajoen jokilaivoilla. Tarkastelin siinä illan aikana heitä ja itseäni siinä tilanteessa. Tajusin, että tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa tai ryhmissä kyse ei olekaan varsinaisesti sukupuolesta tai edes seksuaalisesta suuntautumisesta vaan tyttöydestä.

Ryhmään sisäänpääsyyn tai siihen kuulumisen tunteeseen vaikuttaa oleellisesti (ainakin omassa tapauksessani tai havainnoissani) se, kuinka hyvin olet sisäistänyt sen mitä tyttöys pitää sisällään ja kuinka hyvin toteuttaa tuota tyttöyden normia.

Tässä tapauksessa se sisältää tietynlaisen pukeutumisen (he ovat rennosti, mutta kuitenkin naisellisesti pukeutuneita, joihin reisitaskuhousumentaliteettini ei olikein istu) ja parisuhdetilanteen (ja odotushorisontin sen suhteen: yhteinen asunto, lapsi jne.). Ja oleellisinta on miten nämä asiat normitetaan osaksi (hyvää) elämää ja miten hienovaraisten liikkeiden kautta tehdään ero niihin, jotka eivät noudata em. tyttöyden normeja.

En tarkoita, että minut suljettaisiin ulkopuolelle. Tai että en saisi olla se kuka olen heidän seurassaan. Mutta selvästi (minulle) tulee sellainen tunne, että olen kuka "ei kuulu joukkoon" -leikissä. Miten ja miksi se tapahtuu on sitten toinen, teoreettinen, kysymys. Teenkö minä sen? Tekevätkö he? Vai onko niin, että kenelläkään meistä ei ole todellisuudessa valtaa päättää leikin säännöistä. Kenellä se valta sitten on? Onko se kollektiivista, monitasoista, hajautettua?

Oli niin tai näin, eilisessä illanistujaisessa minulle tuli taas sellainen olo, että olen eri ihminen heidän seurassaan kuin vaikkapa yliopistokavereideni. Minusta on aina mielenkiintoista, ettei tällaisissa tilanteissa minulta koskaan tiedustella parisuhdetilannettani (no ok, he varmaan tietävät, että asun yksin, mutta kuitenkin...). Onko se heidän hienotunteisuuttaan minua kohtaan vai omaa kyvyttömyyttäni osallistua omana itsenäni kun en osallistu näihin ihmissuhdekeskusteluihin? Se harmittaa, sillä pidän heistä ja haluaisin olla osallinen kuten muutkin. Mutta tyttönormi, miten ollaan, ajatellaan ja kenen kanssa, on niin vahva, etten tiedä miten sen murtaisin. Vai onko kyse kuitenkin vain vaikenemisesta, mitä kummatkin osapuolet ahkerasti harjoittavat, koska muunlaisia diskursseja ei ole kyseisessä tilanteessa hallussa.

Jotenkin tuo kupla pitäisi puhkaista, mutta kenen toimesta?