Oikea taajuus

Lupaukset on pidettävä, ainakin jotkin niistä. Eilen päätin liittää tähän viikkoon erään toisenkin option blogin pitämisen lisäksi. Ei Tv:tä. Ei ainakaan yksin, pelkän seuran takia.

Kävinkin heti alkuun elokuvissa (ranskalainen Kun sydän lakkaa lyömästä. Suosittelen lämpimästi kaikille) ja sen jälkeen istuin olutpullo kädessä taloyhtiömme pihakeinussa. Kun ilma alkoi viiletä, kipaisin sisälle ja päätin ottaa härkää sarvista. Tein viimein selontekoa Kuminan papereista ja laskuista. Tapahtumassa kävi tänä vuonna nolottavan vähän (maksanutta) yleisöä. Lukumäärää ei kehtaa edes mainita ja apurahaselvityksiin on parasta laskea mukaan kaikki kaverin kaveritkin, jotka ovat edes pyörähtäneet teatterin ovella jossain välissä viikonloppua. Mutta minkä sille voi, että juuri tuona viikonloppuna rikottiin kaikkien aikojen toukokuiset helle-ennätykset. Eikä silloin saa suomalaisia sisälle sitten millään, vaikka kuinka Sinervo runoilisi ja palkitut kansanmuusikot pistäisivät parastaan.

Normaalisti olisin laittanut television auki seurakseni tuollaisen puuduttavan paperityön ajaksi. Mutta nyt avasin radion, josta tuli jazzia ja sitten jokin asiaohjelma, jota puolella korvalla kuuntelin liimaillessani matkalippuja laskuihin ja pöyhiessäni verokorttipinoa. Rentotuttavaa, hyvin. Hellalla porisi samaan aikaan parin seuraavan päivän ateria ja kissa nukkui tyytyväisen näköisenä sängyn päällä. Ennen nukahtamista jaksoin vielä hetken lukea nuortenkirjaa, josta aikoinani tein seminaarityöni.

Jotenkin vanha aiheeni on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Millä tavalla poikatyttö toimii merkkinä sukupuolen problematiikasta ja hahmossa konkretisoituu eronteko Itsen ja Toisen välilä?

Ylen radio-ohjelmat virittävät selvästi taajuuteni.