Johdatus

Johdantoa ei kannata koskaan kirjoittaa ensimmäiseksi. Pitää ensin sanoa se, mitä haluaa ja sitten laatia johdatus sanomaansa. Jos kirjoittaa johdannon ensin, juttuu sen asettamiin vaatimuksiin. Eikä kirjoittamisiaan kuten ei tekemisiäänkään voi koskaan kirjaimelleen ennustaa.

Blogailuni on ollut yhtä harvatahtista kuin hampaat geriatrikon suussa. Tämän viikon aion pitää blogia päivittäin. Katsotaan mitä tapahtuu.

Viikonloppu sujui vaihtelevissa merkeissä. Siivoilin kotona (pihallemme on tuotu jätelava, johon voi rahdata kaiken ylimääräisen töhnän kaapeistaan) ja katselin tietenkin telkasta jääkiekon semifinaalin ja Euroviisut. Tänään puhuimme työpaikan kahvipöydässä oudosta kansallisesta ylpeydestä, joka kuitenkin löytyy sieltä jostakin mielen perukoilta. Elättelemme myös toiveita viisujen järjestämistä Turussa, jolloin ei tarvitsisi edes matkustaa päästäkseen osaksi tunnelmasta. Hese-viisut, ajatelkaas sitä!

Sunnuntaina osallistuin joukkueemme Kemiön retkeen. Leppeän kostea ilma ja hyvä nurmikko. Oli kiva pelata sekalaisella porukalla. Polveni tosin alkoi vihotella toisen matsin alussa (pelasimme poikien juniorimaajoukkuetta vastaan. Juoksivat kuin pienet galsellit) ja jatkoin päivää eväiden syönnillä.

Sunnuntaina tapahtui muutakin, petin ystäväni, joille olin lupautunut kylään. En vaan kyennyt enää liikahtamaankaan Kemiön jälkeen. Hyvähän se olisi ollut lähteä vielä kyläilemään jos olisi auto. Mutta bussilla (pyörästä nyt puhumattakaan) matkan taittaminen kipeän polven kanssa alkoi tuntua inhalta ajatukselta. En tiedä kehtaanko enää näyttää naamaani heille. Tein kovin kovin väärin. Olen paha ihminen. Miksi tämä alituinen syyllisyys tai riittämättömyyden tunne? Joka näemmä johtaa sitten kelvottomaan käytökseen oharien muodossa (soitin heille sentään).

Ulkona paistaa aurinko, tämän päivän vielä. Silti tänään halpiselokuviin S:n kanssa katsomaan laadukasta ranskalaista (toiv.).

Puhuin eilen puhelimessa saaressa asujan kanssa toista tuntia. Kaikkien vuosien ja tapahtumien jälkeen hänelle on yhä helppo puhua, löytää yhteistä puhuttavaa. Siivotessani löysin kirjeitä yhteisiltä ajoiltamme. Mutta en aio nyt kirjoittaa niistä.