Firenze vai Helsinki?

Taas yksi viikko aluillaan. Pelirintamalla on jälleen tapahtunut. Olemme päässeet sittenkin Firenzeen, Ultimaten seurajoukkueiden Euroopanmestaruuden lopputurnaukseen. Nyt pohdin kuumeisesti lähtisinkö sinne vai en. Ainutlaatuinen tilaisuus, totta. Mutta totta on myös sekin, että tällaiset retket ovat taas niitä yllättäviä, täysin ennakoimattomia rahareikiä. Ja sellaiseen minulla ei tosiaankaan olisi varaa juuri nyt. Luulen, että tunnustelen vielä pari päivää polvieni kuntoa (vihoittelivat viikonlopun turnauksessa aika ikävästi) ja mietin rahoitusvaihtoehtoja. Samana viikonloppuna olen jo sopinut Hesaan yhden teatteriretken, joten se jäisi kyllä sitten tekemättä...

Firenze, ehkä. Ehkä.

Tapasin viikonloppuna pitkästä aikaa uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Aivan ihastuttavan ranskalaispojan, joka on tullut Suomeen vaihtoon ja on kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Löysin itseni myös keskustelemasta erään naispuolisen ihmisen kanssa. Minä olen tiennyt hänet jo pitkään ja pitänyt häntä lahjakkaana ja arvoituksellisena, mutta ehkä hieman ylimielisenä tyyppinä. Mutta eihän sitä olekaan vaan hyvin avoin ihminen. Muuta en toistaiseksi hänestä vielä osaa sanoa. Paitsi että yhdistelmä skorpioni&näyttelijä, ei ole ehkä ihan kaikkein helpommasta päästä.

Loppuun vielä muutama lause kappaleesta, jota olen viime aikoina kuunnellut paljon:

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
mene vaan, mene vaan

Toinen toistaansa täällä jumaloi ketään ei täysin silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi,
mene vaan

Vaikea selittää ja ymmärtää miten toisesta aina jälki jää

Sitä mitä koitin sussa koskettaa tajusin ei oo olemassakaan

PMMP: Joutsenet