Juhlat

Olen nähnyt muistaakseni joskus tanskalaisen(?) elokuvan nimeltä Juhlat. Tuossa dogma-leffassa iloinen sukujuhlinta saa synkän käänteen: menneisyyden haamut nostavat päätään ja ihmisten pahat teot tosiaan kohtaan paljastuvat.

Eilen olin täysin toisenlaisissa juhlissa. Pomo astui (miksi muuten sitä kutsutaan tuolla nimellä?) viimein virallisesti virkaansa. Akatemiatalon juhlasali oli upean näköinen. Puheiden jälkeinen virallinen tunnelma ja rehtorin kehnohkoiden puujalkavitsien jälkimaku saivat väistyä kuohuviinin ja hyvän seuran tieltä. Siirryimme kotihippoihin, missä pöydät notkuivat juomaa ja käsittämättömän hyvää ruokaa. Kuulimme oivallisia ja liikuttavia puheita ja ihastelimme mielikuvituksellsiia lahjoja.

Ilta kului jutustellessa tutkija SP:n kanssa treenaamiseen liittyvästä estetiikasta ja tuntemuksista. Paljon olisi tutkimussarkaa sillä alueella! Tutkija LK:n kanssa suunnittelimme jo innokkaasti tämän (tai ensi) vuoden Queer-tutkimusseminaaria. Tutkija-tuntiopettaja-ohjaaja KK taas villitsi osan porukasta lähtemään jatkoille Gigglin Marilyniin (voi kauhea). Syy tosin oli todella hyvä: siellä esiintyi PMMP, jonka inhasti missasin heidän ollessaan viimeksi Turussa.

Aivan käsittämättömän hyvä keikka! Tajunnan räjäyttäviä mimmejä ovat he. Pompin ja huusin ääneni käheäksi ja jalkani hapoille. Jäimme keikan jälkeen vielä tanssahtelemaan tuohon kammottavaan teinihelvettiin. Kaikenlaisia mieskokelaita liehui porukkamme ympärillä, mutta saimme heidät hätistettyä suhteellisen helposti kauemmaksi. Tanssin (ja hengasin muutenkin) koko illan tutkija AL:n kanssa. Kummallinen pieni nainen hän on. Juttelimme identiteettiasioista ja hän riehaantui melkein sylitanssimaan. Tunsin itseni 12 vuotiaaksi.

Että sellaiset jatkot. Jotain erikoista oli kyllä illan tunnelmassa tai pikemminkin ehkä AL:ssä. Hän puhuu minulle asioita, joista en ole aivan varma miten ne pitäisi tulkita. Olenko uskoutumisen vaiko kiinnostuksen kohde? Ja missä mielessä? Jaoimme taksin kotimatkalla. Sinne hoippui hän, kohti puutaloidylliä ja perhettään. Minä kaivauduin kuuman suihkun jälkeen peiton alle kissa kainalossa. En löytänyt kotoa yhtään särkylääkettä.

Aamulla oli kevään ensimmäinen päivä. Lämmintä ja valoista. Töissä oli hiljaista, vain yksi tunnille ajoissa tullut opiskelija istui välikön portaikossa ikkunoista siivilöityvässä valossa lämmitellen. Juhlista, ihmisten eloisuudesta ja elämän yllätyksellisyydestä, hetkeen tarttumisesta, jäi hyvä olo.