Ja se tipaton

Olen ollut koko tammikuun lähes täysin holitta. Kolme ykköolutta ja pieni lasi punaviiniä sallittakoon. En ole koskaan aiemmin pitänyt tällä tavalla tipatonta. En oikeasti varmaan koskaan, sitten laillisen alkoiän saavuttamisen jälkeen. Tällä tavalla ajateltuna asia vaikuttaa kummalliselta. Olenko oikeasti koko aikuiselämäni ajan altistanut kehoni alkoholille ainakin kerran kuukaudessa, ainakin yhden olutpullon verran? Olen varmaan.

Ympäristö on suhtautunut osittain hörähdellen tipattomaani. Itse olen sitä mieltä, että oli oikeasti hyvä tutkailla tavaksi muuttuneita tottumuksia.

Juuri nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli toisaalta kirmata huurteiselle. Toisaalta taas ei tee yhtään mieli alkoholista seuraavaa pönäkkää ja möhmelöä oloa. Ehkä tästä on hyvä jatkaa. Siten, että jos haluaa ottaa parit hyvässä seurassa niin sitten ottaa. Mutta jokailtainen tissuttelu ja yletön bilekännäys saavat jäädä.

Muuten Detoxini kesti vain reilun viikon. Kahvia olen tosin juonut paljon aiempaa vähemmän (en tosin tänään, sillä nukuin perkuleen huonosti viime yönä). Se on tuntunut hyvältä. Kun saisi moisen litkun juomisen loppumaan kokonaan.

***

Kuulolla: Eva D: För minnenas skull (levy 1, varhaisemmat vuodet)
Luvun alla: useita teoksia. Viimeinkin! mm. kirja käsikirjoittamisesta.