Nahkaranneke

Olen melkein jo parantunut viime viikkoisesta taudistani, joka kaatoi minut viheliäisesti vuoteeseen ennen vappua ja tärkeitä pelejä. Turkuun on viimein tullut kesä, melkein koko viikko plus 20 C lämmintä. Rahani ovat vähissä vaikka on kuun alkupuoli (raha loppuu aina riippumatta siitä kuinka paljon tai vähän sitä on. Näin on). C on lähtenyt Sri Lankaan. Minä ajattelen häntä liian usein. Lähinnä ehkä siksi, etten vieläkään ole päässyt tutustumaan häneen, oikeasti, eikä ajankohta ole koskaan hyvä. Katsotaan ilmoittaako hän paluustaan.

Tänään aion istua kuumalla pihalla, ottaa aurinkoa ja juoda vaikka yhden oluen (tai ehkä kaksi, ehkä). Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että tänään Kumisee! Annoin päivällä töiden välissä haastattelun radiolle ja hämmästelin kuinka asiantuntevasti ja rauhallisesti asiaani selostin. Joskus sitä tajuaa, että on oppinut jotakin, kehittynyt johonkin suuntaan. Muistan hyvin vielä ajan, jolloin pelkkä ajatus haastattelusta tiedotusvälineille olisi saanut vatsan kuralle ja pulssin sataan. Minäkö olisin pätevä jostakin jotain tietämään ja kertomaan? Ja nyt asia ei ole sen kummempi juttu kuin päiväkahvin hörppääminen.

Ehkä vapaaehtoisuurastus palkitsee tekijäänsä lopulta kuitenkin? Ainakin sitä oppii tuntemaan omat pelkonsa ja ahdistuksensa aiheet, selviämään. Kuten ainaisen jännittämisen ja esiintymispelon kanssa.

Laitan nahkarannekkeen ranteeseni ja suljen pian työpaikan oven. Täällä on kesä ja viikonloppu on virikkeitä täynnä. Nyt pidetään hauskaa! Lauantaina ehkä Klubille hippaamaan :)

**

Luvun alla: keskeneräinen, sekalainen pino opuksia.
Kuulolla: viimeksi Eva Dahlgrenin Snö