Missä on luentosali X?

Eilen, jo pidempiaikaiseksi pelkäämäni alakulo, vaihtui kohtuullisen positiiviseen olotilaan, joka on jatkunut tänäänkin. Syksyn rutistuksen aiheuttama olotila alkaa ilmeisesti helpottaa vähitellen.

Työpäivät menevät ohi aika hulinalla. Tuntuu, että toimistotyössä ei saa päivittäin aikaiseksi kovinkaan montaa konkreettista asiaa, mutta silti päivä kuluu jonhonkin. Epäilen, että ajan hukkaamisen tuntu liittyy jotenkin viime sunnuntain Hesarissakin esille otettuun seikkaan: työajan katkonaisuuteen, hektisyyteen ja limittäisyyteen. Joku keskeyttää meneillään olleen tehtävän vähän väliä. Se kuuluu tietty asiaan, toimistossa kun ollaan. Silti se aiheuttaa tunteen siitä, ettei mitään saa valmiiksi ja että nurkan takana vaanii aina jokin tekemätön, tärkeä ja yllättävä homma.

Puhuin eilen äitini kanssa joulusta. Hän ei oikeasti vaikuta harmistuneelta siitä, etten luultavasti vietä joulua hänen kanssaan. Sen sijaan hän kehoitti minua kiinnittämään ruokavaliooni huomiota. Olin hänen mukaansa kuulemma lihonut sitten viimenäkemän. Pöh. Painan tasan saman verran kuin viime vuonna samaan aikaan. Saahan ihmisellä nyt olla talvi- ja kesäpano erikseen. Kommentin kunniaksi paistoin kananmunan ja kolme kananugettia.

Tuhdista ilta-ateriasta huolimatta jaksoin kuitenkin raahautua treeneihin. Pyörällä. Varissuolle. Tällä kelillä. Ja treeneissä oli todella kivaa. Olin omaan suoritukseeni keskivertoa tyytyväisempi. Onnistuin asioissa, joissa en ole kovin paljon onnistunut (kuten upside-heittojen kiinniotto, jossa olen varsinainen mämmikoura). Sain myös useaan otteeseen kannustusta ja kehuja. Lisäksi oli todella luonteva olo L:stä: olimme samassa joukkeessa (hän on usein sanonut, että jännittää minun kanssani treenaamista). Typerää ehkä, mutta kylläpä tuli hyvä mieli. Fiilis on siis mitä mainioin ottaen huomioon, että lähden huomenna kymmenen vuoden tauon (!) jälkeen legendaariseen NSUT-turnaukseen :)

Lopuksi vielä kahvipöytäkeskusteluja. Tässä työssä joutuu välillä vastaamaan mitä kummallismpiin tiedusteluihin ja kysymyksiin. Eräs sellainen tuli eteeni alkusyksystä kun uusi opiskelija (miespuolinen) tuli kysymään minulta, että missä on luentosali X. Vastasin siihen, että X on siinä isossa rakennuksessa mäellä, johon hän, että mutta mikä niistä. Minä: että no X vai tarkoittako hän kenties jotain muuta X-salia? Hän: no X. Ja minä: no niitä Xiä on aika monta täällä mäellä. Käytyämme tovin edellämainittua dialogia tajusin, että hän luuli X:n tarkoittavan määrittelemätöntä lukua eikä tiennyt, että yliopistonmäellä luentosalit numeroidaan roomalaisittain...

Hehheh. Lisää hauskoja (?) anekdootteja kysyvien ongelmista seuraa ehkä myöhemmin.

Vielä hetki hommia ja sitten etsimään pelishorteja viikonlopun koitoksiin.

***

Luvun alla: -
Kuulolla: Burp. (iltapäiväkahvi)