torstaina, lokakuuta 06, 2005

Ystäviä ja kirjoja

Jokin aikaa sitten, ei niin montaa viikkoa edes, eräs ystäväni yllättäen soitti. Hän oli muuttanut Tampereelle ja aloitanut uudet opinnot valaistuksen ja äänen maailmojen parissa. Yhtenä päivänä huomasin kaipaavani häntä. Hänen avoimuttaan, yllätyksellisyyttään. Lapsekasta mieltä. Kykeni ja uskoi mihin vain halusi.

Hän siis soitti ja kysyi maistuisiko lasillinen viiniä. Hetken päästä ovikello soi. Pimenevästä syyskuun illasta ilmestyi nainen vetäen puista tiikeriankkaa perässään vetäen. Joimme lasilliset viiniä ja vaihdoimme kuulumiset. Sain kutsun Tampereelle: peti lettuaamupalalla tarjolla. Koska vain. Tällainen on ystävyyttä, tunnetta, jota osaa arvostaa. Et ole ongelma, olet aina tervetullut. Olet spontaanien ideoiden kohde ja toisinaan myös lähde. Voit lähteä ulos syksyiseen ilmaan ja kahistella lehtikasoja. Lukea pätkän runoa, sanoa kaipaavasi toisen olemusta, joka viestittää kuinka hyvin asiat kuitenkin ovat.

Toinenkin ystävä kävi ja jakoi hetken kanssani. Kuuntelin hänen terävää ja nasevaa puhettaan tositv:stä. Miten mikään ei ole yksiselitteistä - vain tyhmillä tai kopeilla on varaa sanoa tietävänsä mikä on turhaa ja tyhjänpäiväistä. Kaikki liittyy kaikkeen, kaikki kertoo jostakin. Eikä typerintäkään ajatusta saisi väheksyä. Mekin joimme lasilliset ja ihmettelimme tunnin ajan elon suuntaa ja tahtia. Juoksimme yhdessä viimeiselle junalle. Toivotin onnea takkasuunnittelun kurssin kanssa ja voimia syksyn putkeen. Pian hän mittailee Cannesin katuja ja koittaa haistaa mikä voisi olla seuraava suuri hitti.

Tänään olen menossa moneen paikkaan. Tarvitsen Eppu Nuotion Neitsytmatkan. Päivystän lehtivaraston vartijana ja toimitan Kirjamessuille Lumoojia. Ihmettelen kirjoja ja kirpeän syysilman ihanuutta. Tapaan illalla kolleegoja, mutta myös yhden ystävän. Sellaisen, jonka vien lopulta kotiini ja jaan hänen kanssaan illan.

C laittoi minulle viestin. On matkalla Taiwaniin, filkkareille. Koska ja miten pääsisin Tukholmaan, häntä näkemään?

Jos vain lähtisi, jättäisi kaiken. Sanoutuisi irti. Kokeilisi mitä tapahtuu jos vain päättää lakata pelkäämästä kaikkea ja kaikkia.


**
Luvun alla: Eppu Nuotio / Onnellinen loppu
Kuulolla: Lehdet rapisevat jaloissa.

1 Comments:

At 1:05 ap., Anonymous Anonyymi said...

Tähänkös tämä loppui? Höh

 

Lähetä kommentti

<< Home