Joulut ja lahjat, ohi on

Onnistuin loppujen lopuksi viettämään epäjouluisan, mutta silti ruokaisan joulun. Joulurauhan julistamisen jälkeen (vesisateessa, voi luoja näitä turkulaisia) kotiin, siellä tuhtia glögiä (olin shopannut viinaksia hyvin varastoon loppuvuodeksi) ja ensimmäisen oman joulukuusen ihmettelyä (ei koristeita ja epämääräinen jalkaviritelmä, jota Hilkka hyödynsi monella tapaa). Sitten K:n ja Verhon kanssa herkullinen illallinen, johon sisältyi mm. bataattisalaattia ja poron filettä sekä kolme pulloa punkkua.

Yöllä katsoimme Henry Millerin toilailuihin perustuvaa Henry & June -elokuvaa, jossa loistaa nuori ja vielä tuntematon Uma Thurman Millerin vaimona ja Anais Ninin rakastajattarena.

Sain yllätyslahjaksi Kravun kääntöpiirin, jossa oli Saarikosken käännöstyötä koskevia kirjeitä liitteenä. Pitänee tässä joku päivä sukeltaa uudestaan tuohon boheemiin ja synkkään maailmaan. Luen liian vähän, josko lainkaan enää. Kaipaan sanoja, paperin tuoksua ja hiljaisia hetkiä.

Tapaninpäivänä olimme L:n kaveriporukalla humppaamassa. Aiemmin päivällä olin viihdyttänyt lietolaisia tarjoamalla heille sushia ja lepohetken lapsenhoidosta. Siirtyminen ryyppäysmoodiin ei ollut kovin onnistunut. Ilmassa oli muutenkin lopunaikojen tunnelmaa ja provosoiduin L:n moninaisista existä, jotka osallistuivat myös illanviettoon.

Luulen, että peli on tältä puoliajalta vihelletty poikki. Sain eilen kassillisen tavaroitani takaisin. Silloin se aina iskee: kuinka käsittämättömiä ihmissuhteet ja niiden päättyminen ovat.

En osaa olla, enkä tiedä miten oppisin olemaan kaiken tämän keskellä. Pää on kuin seula, sydän jämettyneenä rintaan.

Ulkona on taas pimeä. Olen oppinut päivittämään nettisivuja. Tätä on elämä.

**

Kuulolla: Eva Dahlgren / Lai lai
Luvun alla: omat tuntemattomat/tunteettomat puolet